Piparkakkujen leivontaan tuli uutta puhtia, kun perinteinen sydänmuotti sai uuden muodon - kranssin. Hyvä vaihtoehto esim. piparikakkutalolle, ja korkealle ripustettuna pienten sormien ulottumattomissa. Koristelu- piiperrys on ihanaa ja piparin tuoksu tuntuu jouluiselta!
Aterimissamme on kokoelma sekalaisia ruokailuvälineitä, joista tässä yksi! Tämä oli helppo askaroida käden käänteessä, kun tarvikkeet eivät ole kovin moninaiset. Löysin kehyksen, josta olin lasin rikkonut, ja se sopi tähän tarkoitukseen. Pellavakangas ei lasia kaipaa, päinvastoin. Vielä en tiedä päätyykö taulu joululahjaksi, vaiko keittiööni. Ihanaa näperrellä nopeita juttuja - kun lapsoset nukahtivat eteiseen rattaisiin!
...Kerrankin joulukalenteri valmistui ennen joulukuun alkua:) Hamstrasin parin vuoden takaisella Porvoon matkalla kirpparilta vanhoja voimapaperipusseja, jotka nyt pääsivät käyttöön. Sidoin pussit satiininauhalla kiinni äitini virkkaamaan lakanan reunapitsiin, jonka viritin seinälle. Nyt se pääsi arvoiselleen paikalle joulukalenterin kantavaksi voimaksi!Kuvaan en saanut taltioitua kalenterin tunnelmaa, se on herkkä, pitsi luonnonvaaleaa ja rusetit roosan värisiä. Sisältöä vielä mietiskelen, olisiko se ehkä makeaa, tavaraa vai kenties runollisia säkeitä..
Perheemme sai siis sukkansa, kaikille oma, joihin voi aattoaamuna sujauttaa pikkupaketit. Sisustuskoristeiksi lähinnä ajattelin, mutta hauskaa jos sisustusjutuissakin käyttötarkoitus!
Innostuin joulusukkia tuunaamaan, koska mielestäni edellisten sukkien värit olivat liian räikeitä - käytin sukan kankaaksi vanhaa keittiopyyhettä ja koristelin erilaisilla nauhoilla... sukan kaino muoto ei ole niin kaino kuin toivoisi, mutta sinne voi nyt sujauttaa paksummankin paketin. Sukkia sai sitten anoppi ja anopin naapurikin:)
Syksyn vaihtuessa joulun odotukseksi olemme aloitelleet joulupuuhia ja tunnelmoineet lasten kanssa kotona. Puuhailulle onkin ollut tilausta, sillä syksyn sairastelut on aloitettu koko perheen voimin ja tavallisesti monipuolisia menoja täynnä oleva arki on vaihtunut varsin kotikeskeiseksi elämänmenoksi.
Aterimissamme on kokoelma sekalaisia ruokailuvälineitä, joista tässä yksi! Tämä oli helppo askaroida käden käänteessä, kun tarvikkeet eivät ole kovin moninaiset. Löysin kehyksen, josta olin lasin rikkonut, ja se sopi tähän tarkoitukseen. Pellavakangas ei lasia kaipaa, päinvastoin. Vielä en tiedä päätyykö taulu joululahjaksi, vaiko keittiööni. Ihanaa näperrellä nopeita juttuja - kun lapsoset nukahtivat eteiseen rattaisiin!
Perheemme sai siis sukkansa, kaikille oma, joihin voi aattoaamuna sujauttaa pikkupaketit. Sisustuskoristeiksi lähinnä ajattelin, mutta hauskaa jos sisustusjutuissakin käyttötarkoitus!
